... oli monella kaverillani avainkaulanauha. Minulla ei ollut, koska äitini oli kotona töissä ja siksi aina kotona. Vaan nykyään minullakin on jo erinäinen määrä avainnauhoja, osa työn puolesta saatuja ja osa muuten vaan ostettuja. Onhan se kätevä, riittävän iso löytyäkseen helposti (nimim. aina avaimet hukassa) ja avaimet pysyvät varmasti mukana...
Vaan nyt vasta tein moisia kapistuksia itse ensimmäisen kerran ja nämäkin oikeastaan yleisön pyynnöstä. Ja taidan tehdä lisääkin. Huomasin nimittäin, että näihin saa kulutettua kaikki ne helmet, joita on jäänyt laatikoitten pohjalle pyörimään; yksittäisiä, kaksittaisia, kymmenen. Jes.
Ensimmäiset tein puuhelmistä ja muutamista hopeoiduista spacereista, jotka ovat jo hetken odottaneet oikeaa yhdistelmää ja nyt se löytyi. Ihanan keveä, keväinen ja ylempi päätyy omaan kaulaan työavaimien kaveriksi. Toinen vielä vapaa.
Seuraavaksi käsittelyyn päätyivät työpöydällä ja viikkoja pyörineen onyx-pötköt ja muutamat raidalliset lasikiekot. Kaverina ainoastaan mustia siemenhelmiä.
Viimeisimpänä läpinäkyviä siemenhelmiä, viistehiottua karneolia ja jostain joskus tilaajalahjaksi saatuja minulle tuntemattomia kivihelmiä, jotka sopivat juuri täydellisesti keraamisen riipuksen kaveriksi. Tästä tykkään kanssa kovasti.
Vaan nyt lähden töihin... Vaikka mieluumin jäisinkin kotiin; ulkona on aivan mielettömän upea ilma. Aamulla oli liki 20 astetta pakkasta ja nyt ollan jo melkein nollassa. Ihana AURINKO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti