... on nyt tutustuttu. Ensikosketukselta tuntui toooosi vaikealta ja ei niin kivalta materiaalilta kuin esim hopea- ja kuparisavi. Mutta kun sitä hetken oli veivaillut ja vääntänyt, siitä jopa rupesi vähän tykkäämäänkin. Mutta edelleen tuntuma on se, että työstäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin noilla muilla; saven rakenne oli jotenkin murumaisen kuivan kummallinen, kuitenkin toisaalta ihmeellisen venyvä. Yritin nimittäin tehdä sormusta, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu yritys. ;) Mutta savi vain venyi ja paukkui kapulan ympärillä ja kun lopulta sen siihen sain jotenkin ja kuivaksikin asti, onnistuin katkaisemaan rungon kolmesti; kahdesti sain sen vielä korjattua, mutta kolmannen kerran jälkeen luovutin... tehkööt ne joska osaa. :D
Jotain kuitenkin sain aikaiseksikin. Ensin tein noita lehtiä, ajatuksena jonkin sortin kaulakoru... Erittäin hataralla ajatuspohjalla vielä. Reikälevyistä sen sijaan on tarkoitus tehdä kaulakoruun riipus, tuosta suurimmasta siis ja noista pitkistä korvikset. Yksi jäi vielä uuniin, kun mun oli pakko lähteä, jotta ehdin neidin viemään ratsastustunnille. Samaa reikälevysarjaa, pienempi kuin tuo suurin, ehkä osa rannekorua sitten.
Tuo vasemman alareunan lehti on viimeistelty, loput on suoraan poltosta tulleita, täysin viimeistelemättömiä vielä. Toisaalta en edes tahtoisi noille reikälevyille edes tehdä mitään, pinta on nyt mielestäni ihan huikea, ihania värisävyjä, muutenkin jotenkin roheet. Vaan kun en tiedä miten kestäisivät noin.. Lehdet saavat kunnon käsittelyn teräsharjalla, messinkiharjalla, akaatti"kynällä" ja muilla, ehkä vähän dremeliäkin niille näytän... en tiedä vielä, mutta kerron myöhemmin teillekin. :)
Neitonainen oli tänään elämänsä toisella "ihan oikealla" ratsastustunnilla. Onhan hän ratsastanut jo monta vuotta aina silloin tällöin, mutta nyt halusi sitten oikeasti opettelemaan tuota jaloa taitoa. Tänään harjoittelivat tasapainon löytämistä ja ravin hienouksia; keventämistä, kevyttä istuntaa ja harjoitusravia sekä voltteja. Tässä muutama kuva.
Ilman jalustimia. :D
Kevyt istunta.
Kevyt istunta ilman käsia, käynnissä. Joskus kokeillaankin sitten kuulemma ravissa. Harjoitusravia neiti menikin talutettaessa jo ilman käsiäkin... Mahtaisinko itse pystyä samaan? Epäilen. :D Ratsuna ihanainen Muru.
Tervetuloa Ellu lukijakseni.. :) Vai pitäisikö tituleerata Koiramäen mami..?