Elämäni ensimmäinen...

...jonkin sorttinen siemenhelmityö on valmis. Voi mikä tuskien taival pitikään taittaa jotta sain korun valmiiksi; useampi tunti vierähti, vaikkei työ ole edes vaikeusasteeltaan kummoinen. :D

Kaulakoru kirkkaista 4mm:n kuutiohelmistä, 8/0 kirkkaista siemenhelmistä ja 6mm:n huurrelasihelmistä  hopeisella lukolla. Riipuksena huurrelasi"klöntti".  Korun pituus on noin 46 cm. Hiukan koru vaakatasossa ollessaan käpristelee, kaulalle asettuu kyllä kauniisti... 

Riipus lähikuvana. 

Tämä koru päätyy erään syntymäpäiväsankarittaren kaulalle, toivottavasti on saajalle mieluinen. Tarkoitus olisi tehdä vielä rannekotu ja korvikset samoista materiaaleita; luultavasti teen niistä hieman hillitymmät koska kaulakoru on kuitenkin itsessään jo melko näyttävä...

Tämän korun pääsinkin taas kuvaamaan ulkona, viime kesänä hyväksi havaittu saunaterassin  lasipöytä on jälleen talven jälkeen paikoillaan ja siis oivallinen kuvausalusta... ;) 

Tällaista tällä kerralla. Sunnitelmissani oli laittaa arvonta käyntiin 4000 kävijän kunniaksi, mutta koska rajapyykki ylittyi nopeammin kuin arvasinkaan (kiitos siitä teille, lukijani!) en ole vielä ehtinyt tekemään arvottavaa korua... Mutta palataan sen suhteen asiaan tässä pikapuoliin. 

Korulaatikossani on pyörinyt...

...kaksi nauhaa picassojaspis-nappeja, jotka ovat odottaneet sitä oikeaa; monen eri materiaalin kanssa olen niitä sovitellut, mutta mikään ei oikein ole sykähdyttänyt. Mutta tänään se vihdoin löytyi, nimittäin kuparilanka ja joskus aikoinani tekemät kuparisavi-kiekot, joista tein piiiitkän, hieman epäsymmetrisen kaulakorun.

Jos tykkäisin käyttää kupari-koruja, tulisi tästä aivan varmasti yksi suosikkini....  Mutta koska kaikki muut korut ja kellot sun muut ovat hopean värisiä, en taida edes opetella. Niinpä tämä kaunokainen on vapailla markkinoilla.

Pitkän tauon jälkeen taas innostuin vääntelemään hopeoitua lankaa kierteisiksi linkeiksi, kaverina tällä kertaa vain valkoisia lumikvartseja... Niin ainakin aluksi kuvittelin, iahna vaan simppelin yksinkertainen peruskaulakoru, vähän pitempi malliltaan.

Vaan kuinkas kävi? Yhtäkkiä huomasin sommittelevani koruun valkoisia, melko suuria kukkia; ensin toiselle puolelle muutama ja sitten vähän vielä lisää toisellekin puolelle...

Ja tässä on lopputulos.

Kevättä ilmassa ilmeisesti. :) Ja kyllähän sitä onkin, eilen näin 13 joutsenta ja lumikin on jo hyvää vauhtia sulamassa (no onhan sitä kyllä vielä ihan liikaa, nurtsi vasta vähän pilkistää yhdestä nurkasta...). Jotenkin nuo keväisemmät värit ja materiaalit houkuttelevat piiiitkän talven jälkeen; oikein odotan jo sormet syyhyten toivottavasti pikapuoliin saapuvaa helmipakettia, jossa suuri osa on puuta, luuta ja sen sellaista... 

Kun olin lapsi....

... oli monella kaverillani avainkaulanauha. Minulla ei ollut, koska äitini oli kotona töissä ja siksi aina kotona. Vaan nykyään minullakin on jo erinäinen määrä avainnauhoja, osa työn puolesta saatuja ja osa muuten vaan ostettuja. Onhan se kätevä, riittävän iso löytyäkseen helposti (nimim. aina avaimet hukassa) ja avaimet pysyvät varmasti mukana...

Vaan nyt vasta tein moisia kapistuksia itse ensimmäisen kerran ja nämäkin oikeastaan yleisön pyynnöstä. Ja taidan tehdä lisääkin. Huomasin nimittäin, että näihin saa kulutettua kaikki ne helmet, joita on jäänyt laatikoitten pohjalle pyörimään; yksittäisiä, kaksittaisia, kymmenen. Jes.

Ensimmäiset tein puuhelmistä ja muutamista hopeoiduista spacereista, jotka ovat jo hetken odottaneet oikeaa yhdistelmää ja nyt se löytyi. Ihanan keveä, keväinen ja  ylempi päätyy omaan kaulaan työavaimien kaveriksi. Toinen vielä vapaa. 

Seuraavaksi käsittelyyn päätyivät työpöydällä ja viikkoja pyörineen onyx-pötköt ja muutamat raidalliset lasikiekot. Kaverina ainoastaan mustia siemenhelmiä. 

Viimeisimpänä läpinäkyviä siemenhelmiä, viistehiottua karneolia ja jostain joskus tilaajalahjaksi saatuja minulle tuntemattomia kivihelmiä, jotka sopivat juuri täydellisesti keraamisen riipuksen kaveriksi. Tästä tykkään kanssa kovasti. 

Vaan nyt lähden töihin... Vaikka mieluumin jäisinkin kotiin; ulkona on aivan mielettömän upea ilma. Aamulla oli liki 20 astetta pakkasta ja nyt ollan jo melkein nollassa. Ihana AURINKO!

Notta kun lupasin.....

...teille näyttää sen kivijärkäleeni, jonka mukaani tois puolelta maailmaa laahasin. Tässä se nyt on.

Samoin kuin yksi pienistä kivistä, joita myös toin... yhteensä varmaan sen 4-5 kiloa. :)

Tämän möykyn halkaisija on noin 20 senttiä, ei siis ihan pieni... Ja kuitenkin tämä oli vain pienen pieni kappale siitä isosta esiintymästä, josta tämä lohkaistiin. Rooisandin punaista hiekkaa on vielä joka kolosessa, pitänee liotella ainakin osa siitä pois... tai sitten jättää liottelematta. Onhan se kuitenkin osa tätä kiveä. 

Tämä päätynee työpöydälleni inspiraation lähteeksi, muistoksi, voimakiveksi. Tätä en tule koskaan lohkomaan, vaan jätän sen kokonaiseksi...

Alla oleva kivi on kaikkein tummin väriltään, laadusta en kuitenkaan sen kummemmin tiedä, pitäisi olla luuppi tai vähintään hyvä suurennuslasi ja kunnon valo, joiden avulla sitä voisi vähän tarkemmin tutkailla. Kaunis kuitenkin.  

Nyt pitäis varmaan ruveta opiskelemaan kivenhiontaa, kun olis tota harjoitusmateriaalia... Pienempien kivien joukossa on myös kauniin vehreän sävyisiä kiviä, mitä lienevät...

Tänään pitkästä aikaan ehdin ja innostuin koruhommista; tein "yleisön pyynnostä" muutaman avainkaulanauhan, yhden myös itselleni... Niistä kuvia myöhemmin, kunhan saan ne kuvattua. 

Lomat on nyt lusittu...

...ja arkeen palattu. Tyhmää. Olisin voinut hyvinkin lomailla vielä muutaman viikon ainakin. Kokonainen viikko aurinkoa, luontoa, rauhaa.... Tässä muutama tunnelmakuva:

Rooisand Desert Ranch oli kuin keidas keskellä ei mitään; lähimpään kaupunkiin oli yli kolmen tunnin ajomatka. Uima-altaassa vietimme aikaa joka päivä seammankin kerran... ;) 

Maasto oli kumpuilevaa, kuivaa ja kaunista. Taustalla kohoaa Pöytävuori. 

Auringonlasku oli joka ilta erilainen,  mutta aina yhtä kaunis. 

Ympärilla oli silmankantamattomiin pelkkää autiomaata, ei muuta asutusta näköpiirissä... 

Kävimme kävelemässä kuivassa joen uomassa, johon oli joskus myös Oryx (keihäsantilooppi) päättänyt maallisen vaelluksensa, vain sarvet ja pala kalloa oli enää jäljellä. Samalla reissulla näimme myös leopardin tassunjäljet... 

Seeproja, erilaisia antilooppeja, pahkasikoja, paviaaneja, kirahveja.... Ja lukuisia lintuja. Mangusteja. Käärmeitä. Koppakuoriaisia ja sammakoita. Ainakin kaikkia noita näin... :) 

Isoja puita ei juurikaan näkynyt, kaikki olivat enemmän tai vähemmän kitukasvuisia. 

Eräällä tutkimusretkellämme oppaamme näytti meille mielenkiintoisen kiven, katsokaa ja ihmetelkää tekin. Kivi itsessään oli hyvinkin tavallisen näköinen, vaan sen pinnalla oli kiertävänä nauhana kuin hampaina pieniä kiviä, joidenka värit vaihtelivat keltaisesta punertavaan... 

Muutenkin kivimaailma oli näin koruihmiselle varsin kiehtova; ametisteja, vuorikristallia ja erilaisia kvartseja... Omaan matkalaukkuun tiensä löysi suurensuuri ametistimöykky ja lukuisia pienia... :) En ole niitä vielä kuvannut, mutta lupaan nekin teille esitellä. Nyt pitää vissiin ilmoittautua jollekin kivenhionta-kurssille, jotta saisi niistä jotain tehtyä.

Että tälläinen päivitys tällä kerralla. Josko jo ensikerralla saisin jotain koruihinkin liittyvää taas esiteltyä, nyt ollaan viime aikoina menty kovasti ohi aiheen. Mutta sallittakoon sekin, onhan nyt kevät.