...tuolla ulkona. Pakkohan siellä oli käydä kameran kanssa muutama kuva napsimassa. Joo, tässä tapauksessa nimenomaa napsimassa, kuvien taso ei päätä huimaa.
Tein itselleni äiti-korun... Olin jokseenkin varma, että vanhempi sanoo, etten saisi korua julkisesti käyttää, vaan hänpä yllätti ja sanoi korua kivaksi. Ja se on jo paljon se. Lumihiutaleobsidaania, hopeoidut osat ja muutama kristalli.
Tässä eräänä iltana aikani kuluksi kieputtelin "muutaman" foliolasi-rannekorun, osa on vielä odottamassa lukkoja, tässä muutama. Osat näissä hopeoidut. Kaikki nämä vapailla markkinoilla.
Sitten vähän kukkia, nyt kun vielä on jotain mitä kuvata....
Syksyn viimeinen alppikärhön kukka lasikatteen alla lämpimässä.
Ihania karvapalloja samaisessa kärhössä; nämä ilahduttavat talvellakin ja muistuttavat kesästä.
Punahatut kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen.
Punakonnanyrtti on myös yksi kiitollinen syksyn kukkija, pikkuhiljaa sekin availee kukintojaan.
Ensimmäinen viikko toiminimellisenä takana. Ja ensimmäiset epäviralliset korukutsutkin takana. Epäviralliset siksi, että emännöin tällä viikolla Pihakutsut, joiden aiheena piti olla kukkasipulit ja niiden istuttaminen, sekä syksyn pihatyöt, mutta... Satoi vettä ja oli oikein kunnon syysmyrsky... Eihän sinne kukaan halunnut ulos mennä. Niinpä jutustelimme sisätiloissa kaikkea puutarhaan liittyvää (ja toki vähän ohi aiheenkin) ja lopuksi arvon naiset halusivat katsoa myös korujani. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja varsin rattoisa ilta meilla olikin. Ikää tuli taas monta vuotta lisää, kyllä niin paljon tuli naurettua. :) Tälläisiä iltoja vaan lisää, niin sata vuotta on plakkarissa hyvinkin.
Tervetuloa uusin lukijani Johanna. On ilo saada uusia lukijoita. :)
Oi miten ihana idea tuo äiti-koru, ja kaunis toteutus! Tykkään kovasti! :)
VastaaPoistaKiitos kovasti, kaimaseni... ;)
VastaaPoista